Damasti oli tavallisesti yksivärinen kudos, jonka kuvioaihe saatiin aikaan vaihtelemalla loimi- ja kudevaltaista satiinisidosta. Materiaalina oli silkki, pellava puuvilla tai villa. Nimi tuli Damaskuksen kaupungin mukaan. Se oli itämaisen silkkikudonnan keskus, josta kankaita tuotiin Italian satamien kautta Eurooppaan. 1400-1500-luvulla alettiin Alankomaissa kutoa pellavaa damastitekniikalla. Suomessa ensimmäiset damastit kudottiin 1600-luvulla. Damastiliinoissa oli yleensä monimutkaisia figuratiivisia ja kertovia aiheita. Drellissä oli yleensä yksinkertaisempi geometrinen kuviointi.
Tampella alkoi valmistaa damastiliinoja 1890-luvulla. Suurin osa niistä vietiin Venäjälle. Aluksi tehdas valmisti vanhoja kilpikangasmalleja, mutta 1900-luvun alusta lähtien se panosti moderneihin malleihin, jotka tilattiin kotimaisilta taiteilijoilta. Varhaisia suunnittelijoita olivat mm. Siri Brunou, Louis Sparre ja Aili Rancken. 1930-luvun suunnittelijoita olivat mm. Beata Liljeroos-Söderholm sekä Greta Skogster-Lehtinen. Dora Jung suunnitteli Tampellalle 1930-luvulta vuoteen 1972 asti. Useimmat Dora Jungin mallit ovat 1960- ja 70-luvuilta. Muita suunnittelijoita olivat Pirkko Aho, Sinikka Hautaniemi, Leena Korpinen ja Marjatta Metsovaara.
Aluksi kaikki liinat olivat valkoisia. Pastellisävyt tulivat muotiin 1950-luvulla. Seuraavilla vuosikymmenillä suosittiin myös pellavan värisiä liinoja. Tampellan liinoja tehtiin useita eri kokoja. 1960- ja 70-luvuilla ajan henki oli vastaan monia perinteitä, varsinkin porvarillisiksi koettuja juhlia kattauksineen. Hohtavan valkeiden pöytäliinojen aika oli ohi ja Tampellan damastituotanto lopetettiin 1980-luvulle tultaessa.