Perun rannikkoalueen muinaisten asukkaiden tuottamaa eroottisaiheista keramiikkaa on
tutkittu vain vähän. Ilmeisesti eroottishenkisten astioiden valmistus alkoi noin 200 eKr.
tienoilla Perun pohjoisrannikon Salinar-, Gallinazo- ja Vicús-kulttuurin piirissä.
Huippukautensa taidesuuntaus saavutti Moche-kulttuurin kaudella noin vuosina 100-700 jKr.
Eroottisen keramiikan tarkoituksesta on lähes mahdoton päästä selvyyteen. On kuitenkin
todennäköistä, ettei sitä valmistettu puhtaasti esteettisistä syistä, vaan taustalla vaikutti
muitakin motiiveja. Ehkä johdonmukaisin tulkinta on yhdistää eroottinen keramiikkataide
jonkinlaisen hedelmällisyys- ja viljavuusmagian harjoittamiseen.
Realististen rakastelu- ja hyväilykohtausten lisäksi muinaisperulaisessa eroottisessa
taiteessa oli muutamia muitakin huomionarvoisia aiheryhmiä. Joskus jumalhahmo on kuvattu
yhtymässä ihmisnaiseen. Tällaiset esitykset ovat mahdollisesti kuvanneet kyseisen jumalhahmon
roolia luojajumalana ja tukevat omalta osaltaan ajatusta eroottisen taiteen uskonnollis-maagisesta
merkityksestä. Oma lukunsa ovat humoristiset mies- ja naissukuelintä esittävät astiat, joista
neste on juotava tai kaadettava ikään kuin tämän sukuelimen läpi. Inhimillisen seksin ohella
myös eläinten parittelemista on kuvattu, eivätkä sukupuolitauditkaan ole jääneet laajan
aiheskaalan ulkopuolelle.
Salinar-kulttuurin (200 eKr.-200 jKr.) eroottinen keramiikkataide kuuluu
tyylilajinsa varhaisimpiin edustajiin muinaisessa Perussa. © Museo
Arqueológico Rafael Larco Herrera, Lima, Peru (Cat. 323)
