 Käsittelyvaiheet |
Dno KKA: 5579/004/2006
181 § Joonas Lepistön ja Matti Heinivahon ym. valtuustoaloite musiikkipainotteisuuden lisäämiseksi kouluissaJoonas Lepistön, Matti Heinivahon ja 24 muun valtuutetun valtuustoaloite 21.6.2006: "Niin kuin jo yleisesti tiedossa on, musiikki siinä missä muutkin taiteet parantavat kouluissa oppilaiden muita arvosanoja. Ne lisäävät keskittymiskykyä, kehittävät soveltavuutta ja luovuutta sekä antaa motivaatiota. Siksi olisikin järkevää lisätä tällaista opetusta kaupungissamme. Tampereen musiikkiluokilla opiskelevien määrä jää selvästi muiden Suomen suurien kaupunkien taakse. Ala-asteella olevia on noin 11 200 ja heistä vain 300 eli 2,7 prosenttia käy musiikkiluokkaa. Esimerkiksi Vantaalla vastaava määrä on 4,3 %, Oulussa 4,7 % ja Hollolassa 6,4 %. Musiikkiluokkapaikkojen määrä on pidetty alhaisella tasolla, koska joidenkin tahojen mukaan on ollut vaikeuksia täyttää paikat. Mielestämme tämä on tiedotuksen puutetta ja siihen tuleekin jatkossa panostaa huomattavasti enemmän. Musiikkiluokat eivät kuitenkaan ole ainoa ratkaisu asiassa. Toinen tilannetta parantava tekijä on musiikkipainotteisuuden lisääminen. Tämä tarkoittaisi sitä, että kouluihin resursoitaisiin tarvittavat instrumentit ja toteutettaisiin opetusta kouluajan lisäksi kouluajan ulkopuolella esimerkiksi kerhomuotoisena. Ja vielä tuloksia musiikkitieteilijä Hans Günther Bastianin tutkimuksesta, joka kesti kaiken kaikkiaan yli kahdeksan vuotta. Tutkimusta suunnittelemassa ja sen tuloksia analysoimassa oli useita psykologeja ja musiikkipedagogeja. Tutkimustulokset julkaistiin vuonna 2000 686-sivuisena kirjana Musik(erziehung) und ihre Wirkung. Eine Langzeitstudie an Berliner Grundhochschulen (2000 Schott Musik International, Mainz. ISBN 3-9757-0426-X). Bastianin työryhmän tulokset olivat monilta osin suorastaan sensaatiomaiset. Soittoharrastusten positiivinen vaikutus näkyy erityisen selvänä ensinnäkin lasten sosiaalisen kyvykkyyden kehittymisessä. Ensimmäisellä luokalla noin kaksi kolmasosaa sekä tutkimusryhmän että vertailuryhmän lapsista suhtautui torjuvasti yhteen tai useampiin luokkatovereistaan tyyliin "tuosta koululaisesta en pidä". Tämä torjuva asenne joihinkin koulukavereihin väheni musiikkipainotteisissa luokissa tasaisesti koko tutkimusjakson aikana. Sen sijaan soittoa harrastamattomien lasten keskuudessa sellaisten lasten osuus, joita ei hyväksytty joukkoon, pysyi tutkimusjaksona aikana tasaisesti muuttumattomana. Esimerkiksi 4. kouluvuoden jälkeen 62 prosentilla musiikkiluokan lapsista ei ollut enää yhtään sellaista luokkatoveria. josta he olisivat sanoneet "tuosta luokkatoverista en pidä". Vertailuryhmässä tämä luku oli neljän vuoden jälkeen puolta pienempi, eli vain 34% näiden luokkien lapsista hyväksyi kaikki muut luokkatoverinsa. Siten musiikkiluokissa oli tutkimusjakson lopulla selvästi vähemmän muiden lasten luokkayhteisöstä syrjäyttämiä ja kouluyhteisöön vain vaikeasti sopeutuvia lapsia kuin soittoa harrastamattomissa luokissa. Musisointi ja yhteissoitto näyttävät kehittävän suuresti lasten sosiaalisia taitoja. Soittavilla lapsilla oli kypsempi sosiaalinen arvostelukyky, he kykenivät ottamaan paremmin opikseen kokemuksistaan, ja he pohtivat kypsemmin sosiaalisia syys-seuraus-yhteyksiä, he tulivat suvaitsevaisemmiksi ja he kykenivät paremmin selviytymään arkipäivän eri ristiriitaisista tilanteista. Laajennettu, soittoa sisältävä musiikinopetus tarjoaa myös myönteisen keinon kohdata ja hallita sitä väkivaltaisuutta, jota esiintyy yhteiskunnassa. Musisointi vähensi koululasten aggressioita ja varsinkin hallitsemattomia aggression purkauksia. Berliinin tutkimuksen eräs kommentoija ilmaisi tämän tuloksen iskulauseella: "Se joka musisoi, ei heittele palopommeja". Virkaanastujaispuheessaan vuonna 1998 Saksan sisäministeri Otto Schily totesi tutkimuksesta vaikuttuneena, että "se joka sulkee musiikkikouluja, vahingoittaa (maan) sisäistä turvallisuutta." Yhtä mullistavat vaikutukset soitonopiskelulla on älykkyyden kehittymiseen. Jo peruskoulun 1. luokan 6-7-vuotiailla lapsilla todettiin selvä syy-yhteys soitonharrastuksen ja älykkyyden kehityksen välillä. Mitä pidemmälle soittoharrastus eteni, sitä enemmän kohosi samalla yleinen älykkyysosamäärä. Erot tutkimusryhmien lasten älykkyyden kehittymisessä olivat suurimmillaan 8-10 vuotiaiden lasten kohdalla. Neljän vuoden tutkimusjakson jälkeen musiikkia harrastamattoman vertailuryhmän keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 105, kun taas musisoivien lasten keskuudessa älykkyysosamäärä oli kohonnut keskimäärin 111:een. Lähtökohtatilanne oli siis molemmilla ryhmillä sama. Ne jo koulunkäyntinsä alussa sosiaalisesti torjutut ja syrjäytyneet lapset, joiden älykkyysosamäärä oli alle keskitason, hyötyivät kaikkein selvimmin laajennetusta musiikinopetuksesta. Tämä on Hans Günther Bastianin mukaan hänen tutkimuksensa yksi merkittävimmistä tuloksista. Koulujen oikeanlainen, soittoa sisältävä musiikinopetus näyttäisi olevan siis parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa! Musiikki, soittaminen ja musiikkikasvatus voivat ajan mittaan parantaa ratkaisevasti kodeissaan ja asunympäristössään alunperin heikommat henkis-sosiaaliset lähtökohdat saaneiden lasten kykyjä sijoittua ja pärjätä yhteiskunnassa ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Laajennettu musiikinopetus kehittää myös lasten keskittymiskykyä. Musisoivien lasten joukossa oli vähemmän heikkoja tai hyvin heikkoja keskittymissuorituksia. Lisäksi musiikin harrastaminen vaikutti suoraan lasten luovuuteen. Lasten "musikalisoiminen" näyttää antavan hyvät eväät sille. että heistä kasvaa ennakkoluulottomammin ajattelevia, idearikkaita aikuisia. Tutkimuksen mukaan kummankin tutkimusryhmän lapset kykenivät melko hyvin kohtaamaan ja käsittelemään ahdistustilojaan peruskouluaikanaan. Erona oli kuitenkin se, että koulunkäynti ja ehkä myös kouluympäristö näytti vähitellen lisäävän musiikkia harrastamattomien lasten ahdistuneisuutta. Musisoivien lasten lasten ahdistuneisuus sen sijaan ei peruskouluvuosien aikana kasvanut. Huolimatta soitonharjoittelusta ja julkisista esiintymisistä soittavat lapset eivät kokeneen myöskään aikaisempia suurempia suorituspaineita ja tulleet tästä syystä neuroottisemmiksi ja sisäisistä jännitysoireista kärsiviksi. Tutkimuksen yksi sensaatiomainen tulos koski myös yleistä koulumenestystä. Soitonopiskelu nimittäin paransi lasten koulusuorituksia kaikissa aineissa, ennen kaikkea matematiikassa, geometriassa, äidinkielessä ja vieraassa kielessä. Esitämme, että Tampereen kaupunki nostaa musiikkipainotteisuuttaan siten, että se sisällytetään kaikkien koulujen, ala-asteelta aina toiselle asteelle asti, ohjelmistoon niin, että kaikilla kouluilla on riittävä määrä instrumentteja ja opetusta pystytään yhteistyönä muiden musiikkioppilaitosten kanssa antamaan myös koulu-ajan ulkopuolella. Osallistua pitää saada testeittä ja se ei saa olla tulotasosta riippuvaista. Esitämme, että Tampereen kaupunginhallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin."
Päätös Lähetetään Joonas Lepistön ja Matti Heinivahon ym. valtuustoaloite kasvatus- ja opetuslautakunnalle käsiteltäväksi talousarvion laadinnan yhteydessä.
Sivun alkuun 
Päivitetty 26.6.2006 |