Amurin historia ulottuu Tampereen perustamisvuoteen 1779. Kaupungin porvareille jaettiin plantaaseja viljelyä varten uuden kaupungin länsilaidalta. Voimakas teollistuminen toi kaupunkiin uusia asukkaita 1800-luvun puolivälistä lähtien. Tulijoille oli saatava asuntoja, joten porvarit joutuivat luopumaan viljely- ja laidunmaistaan. Samoihin aikoihin siirtolaisia matkasi Siperiaan Amurinmaalle. Tamperelaiset nimesivät oman uudisasutusalueensa Amuriksi kaukaisen esikuvan mukaisesti.

Amuri kasvoi yhtä aikaa Tammerkosken rantojen teollistumisen kanssa. 1900-luvun vaihteessa puutalokortteleissa asui viitisen tuhatta ihmistä. Erikoispiirteenä näissä taloissa oli osakeittiöjärjestelmä. Tyypillisen yhteiskeittiön hellassa oli neljä tulisijaa, joten neljä emäntää sai keitellä kahvinsa ja vellinsä yhtaikaa. Keittiön ympärillä oli tavallisesti neljä kamaria, yksi kullekin perheelle.

Talonomistajalla oli tavallisesti käytössään parikin kamaria. Pihassa oli talli ja “huusi”. Vesijohdot ja viemärit Amuriin rakennettiin jo vuonna 1895. Vesi noudettiin talon ulkoseinästä ja palautettiin “ruumaan”. Yleisiä saunoja Amurissa oli useita. Kaupungissa käytiin vain erityisillä asioilla, kaikki tarpeellinen löytyi alueen kauppiailta tai Mustanlahden torilta.